Tässä tämä hoito, pistän paremmin kun vain saan nuo toiset tarinat ja muut tiedostot siirrettyä ^^'
ARVOSTELUKIRJA - http://www.shinybook.net/book/?vk=1234573196
Charmanderin mielessä - & Minulla muita ongelmia
Seuraavana aamuna // Kazul kertoo
Kun heräsin, en tiennyt missä olin. En muistanut eilisestä mitään.. Vain pallon ja jonkun.. Ihmisen, vai miksikä heitä sitten kutsuttiinkaan.
'Onko tämä nyt sellaista.. Olla "pyydystetty"?'
Olin vieläkin ihan väsynyt, mutta nousin silti ylös.. Jostain pehmeästä, ja katselin ympärilleni. Paikka muistutti vähän jotain luolaa, paitsi että seinässä oli reikä josta tuli valoa. Oliko tämä paikka, jossa ihmiset asuivat?
Ehkä tuosta reiästä pääsisi pois.. Yritin kiivetä lähemmäs, sillä edessä oli vaikka mitä, kuten jonkinmoinen puu. pääsin jopa sen päälle, ja hyppäsin vapauteen.
Ainoa ongelma oli, että siinä oli jotain. Siitä ei päässyt läpi.. Oliko se jonkinmoinen "näkymätön suojakenttä"?
Ehkä se rikkoutuisi tönäisyllä?.. Ei.
..Mistä täältä pääsee pois?
..Toisesta näkökulmasta..
Aamulla herätessäni muistin Kazulin. Olin jättänyt sen illalla viereiseen huoneeseen, ja se ilmeisesti nukkui vielä.
Minun oli kuitenkin lähdettävä käymään pihalla, enkä voinut ottaa Kazulia mukaan, joten jätin sen vain kotiin, toivoen että se nukkuisi vielä silloinkin kun tulisin takaisin.
Juoksin nopeasti pihalle jotten myöhästyisi..
Kazulin mielessä · Miten pääsen ulos?
Päätin vielä kerran yrittää päästä ulos siitä mystisestä aukosta seinässä. Otin vauhtia ja hyppäsin.. Ja jokin aukesi. Joku luukku, tai jotain. Lensin pihalle, mutta onneksi alla oli marjapuska pehmentämässä lentoani. Siellä näin kaksi ihmistä.. Ja se toinen oli sama, jonka eiliseltä muistin. Jäin sinne kuuntelemaan niiden puhetta, vaikken siitä mitään oikein ymmärtänytkään..
"Kyllä.. Pakko.. Muuten ei.." Ne keskustelivat. Minä olin syömässä marjoja ja katselemassa niitä. Samalla ihmettelin, miksi en vain juossut pois, mutta jokin siinä kiinnosti..
Minä kerron.....
En voinut uskoa. Mutta pakko oli - minun olisi lähdettävä. Juoksin sisälle. Mietin, mitä ottaisin mukaan. Tai oikeastaan, eihän siellä enään paljoa tavaraa ollutkaan, mutta jotain oli jätettävä, en pystyisi kantamaan kaikkea. Otin suuren reppuni hyllyltä ja aloitin pakkaamisen.
Se sujui ihan hyvin siihen asti, kunnes muistin omituisen pallon, jonka olin saanut lahjaksi. Pallon kyllä löysin.. Mutta minne Kazul oli mennyt? Ikkuna oli auki.. Se oli siis hypännyt. Katsoin pihalle.. Ja kyllä, pensas näytti aivan siltä kun joku olisi hypännyt sinne. Menin tutkimaan asiaa niin nopeasti kuin ehdin. Ja siellähän Kazul oli.. Pensaassa.
Charmanderin mielessä..
Olin jo aivan täynnä. En jaksaisi syödä enää yhtään. Sitten huomasin, että niitä ihmisiäkään ei enää näkynyt. Olin unohtanut ne kokonaan. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä, vaan jäin sinne lepäämään.
Sitten.. Joku tuli. Taas.. Se sama ihminen. Nosti kai minut ylös. Olin jo nukahtamaisillani. Se haki vielä jonkun vempeleen asuinpaikkansa vierestä.. Ja nosti minut sinne. En jaksanut panna vastaan, nytpähän tietäisin, mistä oli kyse. Mutta sitten sekin tuli siihen, ja koko juttu alkoi liikkua.
"Nyt sitten lähdetään.." Se sanoi, tai en tiedä sanoiko, mutta luulen niin.